Maria Rajakari Espoolaisperheenäidin visio - Yhteiskunta, jossa yrittäjyys on kannattavaa, yhteisöllisyys on itsestäänselvyys ja heikoimmista huolehditaan -

Leipää ja sirkushuveja

Ensimmäisessä Facebook - kolumnissani käsittelin lasten ja nuorten pahoinvointia Suomessa lähinnä globalisaation näkökulmasta. Julkaisin tämän kolmen FB-kolumnin sarjan lasten ja nuorten pahoinvoinnista viime kesänä FB-profiilissani, yhden niistä olen jo aiemmin julkaissut täällä nimellä:"Kohti Baabelin tornia" ja tämä on toinen, eli:

"Yksi äärimmäisen tärkeä vaikuttava tekijä lasten ja nuorten pahoinvoinnissa on myös nykyajan ahneus. Ratkaisuja tehdään sekä yksilö- että yhteiskuntasektorilla väärin perustein. Tärkeämpänä kuin toisten ihmisten hyvinvointia pidämme sitä, että niin yksityiset yrityksemme kuin kunnalliset palvelummekin tuottavat maksimaalista taloudellista voittoa. Säästöjä tehdään hinnalla millä hyvänsä välittämättä työntekijöiden tai asiakkaiden työstä ja elämästä. ”Matti Meikäläinen” saa rauhassa odotella apua työuupumukseensa vaikkapa psykiatrian poliklinikalta, sillä ”täytyyhän” ylemmän eliitin saada bonuksensa ja näyttää heitä vielä ylemmille tahoille, että heistä on kerryttämään tulosta. Aikanaan sitten tarpeeksi tulosta kerrytettyään ylenevätkin, ja ”matka jatkuu..”

”Minä, minä, minä… eikä kukaan muu”, kuten Klamydian laulussa todetaan. Ahneus elää lyhyen tähtäimen politiikasta. Säästöjä on tehtävä HETI, ei riitä, että tulevat sukupolvet niistä nauttisivat tai että jokainen meistä myöhemmin, eihän se käy... Elämme ”Minulle, NYT ja HETI”-aikakautta, jossa ”syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!” Valtio tarjoaa kansalle alkoholia halvalla ja media suoltaa tuutin täydeltä urheilua ja hömppäohjelmia ajanvietteeksi koteihinsa lukkiutuneille kansalaisilleen. Tämän päivän ”leipää ja sirkushuveja” Suomen kansalle, joka avokätisesti on luovuttanut omat poliittiset oikeutensa ja vaatii enää viinaa sekä muuta sensorttista viihdykettä elämäänsä.

Kun aikuiset nauttivat ”leipää ja sirkushuveja” kadehtien naapurin hienompaa autoa, lapsemme uppoutuvat tietokonepelien ja lastenohjelmien pariin sekä mahdollisesti jopa päättävät kaupassa isien ja äitien ohi, mitä kotona syödään. Sillä ”täytyyhän” lapsenkin saada ”KAIKKI ja HETI” – saammehan me aikuisetkin tai pysyvätpähän lapset ainakin hiljaa – hetken.

Ahneus ei ole ahnehtijalle itsellekään hyväksi, pidemmän päälle. Lyhyen tähtäimen ilot eivät tuo tyydytystä, vaan ahneus kasvaa kasvamistaan, kunnes kaikki on syöty ja juotu ja sitten TODELLA kuollaan.. ”Ahneella on paskanen loppu”- sanotaan. Elämmekö todeksi tätä sanomaa yhä siirtäen sen vielä lapsillemmekin vai alammeko elää todeksi ”sen, mitä tahdotte toisten tekevän teille, tehkää se heille” – sanomaa, jossa jokainen ihminen saa lopulta onnen ja tyydytyksen?"

Yksi vaaliteemoistani on:"Back To The Basics"-perusarvot kunniaan em. kolumniin liittyen,

katso myös:www.maria.rajakari.palvelee.fi

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja